Ilmassa Lukee Vedellä Että Aika - Kappale 1

Oekin päiväkirja - "Portti helvettiin avautui eilen. Metsien reunustamassa pellossa, jossa mikään ei kasva, on ammottava viilto josta lähtee varjoja kuin musta savupatsas. Pyrrö on kuollut. Suvi on kuollut. Marjatta on kuollut. Suck-Boy Tony on kuollut. Härö on kuollut. Jerewolf on kuollut.

    Kaikki tämä pimeys... milloin maailma muuttui näin synkäksi? Mutta puhutaan huomenna lisää. Hyvää yötä, Rakas Päiväkirja."

Veijo makaa sängyllään ja mietiskelee, hymyilee. Hän sulkee silmänsä, ja vaipuu pikkuhiljaa uneen.

    Unessa hänen kädessään on suklaajäätelö. Hän nuolaisee jäätelöä ja hymyilee ja katselee kuinka Suvi makaa haarat levällään, ja hänen persereiästään pulppuaa rottia. Kyynel valahtaa Veijon poskelle tästä suloisesta näystä. Veijo kävelee hiljaa Suvin luokse ja hivelee sormellaan hänen kylmettyneitä kasvojaan. Veijo kuiskaa Suvin korvaan: "Mää annan sulle anteeksi..."

    Herätyskello soi ja Veijo herää uuteen päivään.

Hiki-Heikki katselee junan ikkunasta kuinka pellot ja kuusipuut viuhuvat hänen ohitseen. Sitten puut ja pellot vaihtuvat rakennuksiksi ja autoteiksi, ja sitten junan vauhti hiljenee, ja se asettuu lopulta asemalle. Hiki-heikki astuu ulos junasta.

    Ihmiset kaikkoavat häntä, sillä hän haisee hien, pesemättömän perseen ja peniksen sekaiselle lemulle, mikä on ominaisuus josta hän on jostain syystä hyvin ylpeä, ja hän kokee ominaistuoksuunsa kohdistuvan kritiikin törkeänä viharikoksena ja uhkana demokratialle. Hiki-Heikki näyttää lihavalta porsaalta ja hänellä on silmälasit ja pitkät, mustat hiukset, jotka rasvaisuudessaan kantavat oman kontribuutionsa löyhkään, jonka Hiki-Heikki tahtoo patentoida, pullottaa ja myydä pukumiehille Washingtoniin.

    Uusi elämä uudessa kaupungissa jännittää Hiki-Heikkiä, mutta se on positiivista, energisöivää, inspiroivaa jännitystä. Hän viipyy vielä hetken asemalla, rapsuttaa persettään ja kassejaan ja nuuhkaisee sitten sormiaan. Ja nuolaisee niitä.